Kesä tulee pihalle kaikesta huolimatta

Meillä oli osaston kesken ”perjantai-iltapävän drinksut” Teamsissa, suht älytön eli sekava tapaaminen, mutta kiva idea. Socializing on ihan tärkeää, kun muuten on niin yksin. Moneen viikkoon en ole nähnyt useimpia työkavereita. Tarkoituksena vaan jutella ja pitää joku juoma siinä, että kippis.

Mun Starbucks-jääkahvia kadehdittiin, se oli ihan marketista. Parilla oli oikeasti olutpullo; konseptiin kuuluu oletuksena alkoholi. Pyysin saada nähdä kissan, jos jollain on, mutta ”mun kissa nukkuu”, sanoi Jos. Pari lasta näkyi sen sijaan kirmaamassa.

Erittäin hollantilainen käsite tämä ”vrijdagmiddagborrel”, että perjantaina töiden jälkeen mennään yksille työkavereiden kanssa. Ja sitten se aina ja virallisesti lyhennetään tosi rumaksi ja sekavaksi sanaksi VrijMiBo tai VriMiBo, jota saa hetken kelata, että mitä hittoa, ja sitten muistaa, mitä se tarkoittaa lyhentää.

Turkinkyyhky.

Perjantaiaamuna heräsin sepelkyyhkyn hu-huu-huuhun ja tajusin, että on jo valoisaa. En yhtään tiennyt, mikä päivä on, sellainen kiva blanco tunne, että missä mä oon ja miks ja mikäköhän vuodenaika on jne. Kerkesin siinä toivomaan intensiivisesti, että voisiko jo pliis olla viikonloppu, jolloin saan nukkua niin kauan kuin huvittaa, koska olisi tarpeen. Niin eikä, tajusin, että on perjantai ja etätyö, kokonainen työpäivä edessä. Kello soi 10 minuutin päästä ja se on noustava.

Parsakauppa on nyt auki, mutta vain 16.30 saakka. Pyöräilin sinne siis liian myöhään viiden jälkeen. Mutta parsa-automaatti toimi kätevästi. Maksu pankkikortilla ja luukku auki näppäilemällä numeron. Sain kilon paketin kympillä. Siitä riittää 4 annosta. Sesonki avattu.

Värjäsin tukan siniseksi, koska parempi, että on muodoton liian pitkä roikka sinisenä kuin muodoton liian pitkä roikka haalistuneena entisenä surkeana juurikasvuvärinä.

Doris-kissa oli pihassa makaamassa auringossa ja kasvieni päällä. Doris ei kerjää silityksiä, vaan pitää etäisyyttä. Mutta se ei pelkää ja jää paikoilleen, vaikka huomaamme sen ja puhumme sille. Jotkut kissathan lähtevät heti lipettiin kun näkevät, että vieras ihminen on äkännyt ne.

Laitettiin ruokakaupasta tullut laatikko ulos ja vinkkasin, että ”Doris, tässä sulle”; menin sisään, otin kahvia, katsoin olohuoneen ikkunasta ulos ja näin, että Doris istuu jo laatikossa. Voi riemu. Klassinen kissa-ansa toimi 2 minuutin sisällä. Se veti pitkään nokosia laatikossa, korvat vaan näkyivät. Välillä se nousi katselemaan lintuja laatikosta käsin.

Yhden kerran ryhdyin onlineshoppaamaan minäkin (on kuulemma suosittua nyt) ja UPS toi aika nopeasti Gudrun Sjödénin paketin: kengät ja puseron. Toisen puseron lähettävät myöhemmin, kun oli lopussa.

Pusero onkin livenä tasan meidän rappujen värinen. Nyt pitää vissiin istua tässä maastoutuneena pääasiallisesti.

Vaihdoin talvikengät ja takit ja lapaset pois käytöstä ja pesin pari toppatakkia. Se oli aika nopea operaatio. Toisin kuin koko vaatekaapin inventaario ja kesä-talvi-paikkojen vaihto, joka on suunnitelmissa. Kun tutkii koko vaatekaapin, löytää sieltä runsaasti kesäpaitoja, jotka pitää varmasti silittää ennen käyttöönottoa, huoh.

Miksi edes suunnittelen viettäväni 3 tuntia vaatekaapissa juuri silloin kun on auringonpaiste ja lämmin ekaa kertaa vuodessa ja koko viikonlopun? En varmasti mene kauniina päivänä siivoamaan vaatekaappia. No way, forget it, ja muita englantilaisia fraaseja.

Rairuoho.

Nyt olisi joku pääsiäinenkin tulossa ja pitäisi harkita, tekeekö pashaa ja hankkii tarvikkeita siihen jollain keinolla. Mistä lähtien ruokakauppa on ollut sellainen no-go-area, johon vältetään menemästä niin pitkälle kuin pystyy?

Uhkana on myös, että tarvikkeet ovat ehkä lopussa, kuten voi. Meidän markettimme laittoi vielä voin erikoistarjoukseen, ja se kun tuppaa muutenkin olemaan lopussa nykyään. Voi älytön. Harmistun aina, kun kaupan mainoslehdessä on tarjouksessa jokin, jota aioin muutenkin hankkia, sillä tarjous tarkoittaa järjestään sitä, että se tuote on sen viikon ajan kokonaan lopussa. Minä saan sitä silloin 0 kpl. Edistävät vaan turhaa hamstrausta tarjouksillaan muutenkin vaikeassa tilanteessa.

Joku päivä mä meen vielä sinne managerille sanomaan. Että kiva kun päätän jo 3 viikkoa aiemmin, että aion kokata tai leipoa jotain tiettyä, mutta jos se onkin silloin tarjouksessa niin ainoa tulos on se, etten saa haluaamaani ollenkaan. Että onko järkevää laittaa se tarjoukseen. Ylipäätään mitään koskaan. Olisin ostanut normaalihinnalla jos vaan olisi tarjolla.

Menyyn kaksiviikkoissuunitelmaa.

Pihan raivaus oli aika pitkäkestoinen työ. Kertyi 3 säkkiä roskaa ja entisiä kasveja. Kaikista saniaisista viime vuoden lehdet pois. Paljon harjaamista. Pölisee kuivana tuulessa.

Melkein paloin auringossa. Naama on punainen. Aika lämmin oli, olin hihattomassa mekossa lopulta ja ripustin fleecetakin naulaan.

Puksipuuni on varmaan ainoa, jota ei ole se koiperhosen toukka syönyt, joka levisi koko Saksaan ja Hollantiin ja tuhosi kaikkien ihmisten kaikki buxukset viimeisen parin vuoden aikana.

No todellakin on etelätuuli. Tuolla parin pihan päässä on upean valkoisena kukkiva puu, ja sen terälehtiä lentää nyt meille hyvään tahtiin.

Pihapöytä on koottu. Lintulauta on poistettu ja jämät laitettu aluslautaselle maahan, jossa kävivät talitiaiset rohkeasti, ja mustarastas tuli monta kertaa pihaan puuhaamaan ja piti minua silmällä. Sitten se sikaili kulhossa eli heitti puolet laidan yli.

Selkälihaksessa vähän tuntuu kykkiminen ja myös epäergonominen ruukkujen nostelu pihavarastossa.

Uskalsin sitten kasvikauppaan ostamaan kesän ruukkukukat. Tein ruukkuinventaariota ja laitoin kukkahyllyn ulos ja tulee 21 astetta ja olin että okei, mä tarttisin amppeliin kukan ja oven viereen ja noihin ruukuihin ja hyllyyn... on se nyt hittoa, jos en saa mennä hakemaan kesäkukkia ennen kuin joskus elokuussa? Jos piha on siihen saakka ainoa paikka, jossa saa olla? Ja haluaisi sinne kukan ilahduttamaan? Onhan se kauppa auki ja kaikki muutkin menee!

Kyllä sitä aina miettii riskejä mennessään kauppaan ja olen välttänyt mihinkään menoa. Yritin mennä myöhään ennen sulkemisaikaa, mutta oli siellä vielä aika paljon autoja parkkipaikalla. Ostoskärryjen kahvan sai desinfioida ovella aineella ja paperiliinalla, ja sekä asiakkaat että henkilökunta pitivät hyvin etäisyyttä. Siirryttiin suunnitelmallisesti eri käytävälle, ettei kohdata ihan vierekkäin. Kassat istuivat sellaisessa teltassa, läpinäkyvän muovikalvon takana.

Dianthusta, verbenaa, campanulaa... mistä saakka mä oon harrastanut neilikoita? No tästä päivästä lähtien kai sitten.

Tämä ruukku alkaa olla sen verran ruosteromanttinen, että taitaa lentää roskiin tämän kesän jälkeen.

Laitoin kaikki ruukkuihin suuroperaationa. Toivottavasti ne kestävät nyt vikatkin pakkasta hipovat yöt.

Sitten on tuonut kukat ja laittanut kauniiksi pihalla ja menee istumaan puutarhan idylliin ja ottaa tietokoneen, että ”no ni, jaahas, katsotaas uusimmat koronauutiset, kuinka monta on nyt kuollut missä maassa.” Tosi ilahduttavaa.

Ei tästä normaalia tule vielä hetkeen.