Kissoja unissa ja kadulla

Voi meidän kissoja. Doris makasi koko illan kerällä meidän puun alla oven vieressä. Kauempana kadulla kulki Jager, olisiko niillä ollut tappelua taas. Mieheni tarkasti ovelta usein, ettei Doriksella ole hätää. Mutta ei ollut. On vain niin surkean tuntuista joskus talvisäällä, kun se torkkuu siinä parin asteen lämpötilassa.

Doris.

Nousin autosta ja Jager tuli vastaan ja purisi ja puski. Myös Doris olikin taas puun alla, nyt valppaampana istuma-asennossa. Mieheni kertoi, että Jager oli aiemmin livahtanut meille sisään, kun hän oli jutellut sille etuoven luona, ja mennyt raput ylös. Kurkkinut sieltä alas eteiseen, että mitäs nyt, ja tullut pian taas rauhallisesti alas ja poistunut puristen ulos. Sepä uskaltaa. Kierros tehty. Olohuoneen ovi oli kiinni ja ehkä paras ollakin peippojen takia.

Doris asuu edelleen meidän tuijan alla. Kaikki päivät. Se kai vain tykkää pesiä siinä. Illalla myöhään se menee kotiin.

Huvikseni filmasin etuovelta pikkuvideota. Ei siellä mitään tapahtunut, tuulenpuuskat vaan humisivat ja pari harakkaa krähisi katolla. Juuri kun siinä kamera kävi, alkoi näkyä puskan takaa mustaa ja valkoista ja kuono tulee esiin: Jager kävelyllä. Mikä sattuma! Se katsahti kauhistuneena minuun, ei ollut odottanut että siellä on joku tarkkailija, kun se tulee katsomaan, onko Doris puun alla.

Se tuijotti aika pelästyneenä joko minua tai kännykkää, kuin tähtäisin sitä vaikka millä aseella. Nauratti. Se vaikutti aika loukkaantuneelta, että se on huomattu, ja poistui vielä kerran pahasti tuijotettuaan takavasemmalle puistikkoon. No ei nyt noin tarvitse kauhistua, höhlä.

Vähän aikaa sitten näin unen, jossa etsittiin kymmentä karannutta kissaa pienessä, söpössä kylässä pikkuisilla mukulakivikujilla. Talojen paksut kiviseinät olivat pastellinvärisiä ja sisältä loisti ikkunoista kotoisa valo. Oli turvallinen ja ystävällinen tunnelma.

Tein kissakylästä akvarellipiirustuksen. Sen kujilla näkyy kaikki 10 kissaa.

Unessa muitakin ihmisiä oli etsimässä kissalaumaa. Jossain välissä näin jonkun hännän luikahtavan piiloon tai kissan vilahtavan takapihalla hämärässä nurkassa.

Lopulta päädyin yhden talon ovelle, jossa luki talon numero, 156. Avasin puisen oven ja astuin sisään. Sisällä oli mukavasti sisustettu olohuone. Näin heti, että kaikki kissat ovat sisällä tässä huoneessa. Yksi istui nojatuolissa, joku lattialla, joku pöydän päällä ja joku ikkunalla.

Puhuin kissoille ja tietysti ne osasivat vastata, kuten kaikki eläimet unissani. Ne peseskelivät tassujaan ja loikoilivat kiireettä, ja ne sanoivat tekevänsä yhteistyötä. Pystyin siis menemään ulos talosta ja soittamaan kännykällä etsinnän johtajalle, että hän voi ilmoittaa kaikille asiaankuuluville, että kissat voi tulla hakemaan täältä osoitteesta.

Making of, ääriviivoja tulossa vasta.

Jäkikäteen tässä mietityttää numerosymboliikka. Kissoja oli 10 ja talon numero 156. Numerologisesti 1 ja 1-11. Ja mitä kissat edustavat.

Katsotaanpa unikirjasta ja numerologiasta.
Kissat: itsenäisyys, tasapainoisuus, rentous; vapaus, riippumattomuus
10: uusi alku, uusi taso; kokonaisuus
1: yksilöllisyys, tiedostavuus; uuden luominen
5: sisäinen kauneus
6: harmonia, miehisen ja naisellisen tasapaino

Kuljen, on ikkunoita, ja avaan ovia, joten: kehitys, avoimuus, uuden löytäminen, uudet näkymät. Tässä on etsinnässä uusi taso, uusi alku (10), joka on itsenäisyys, tasapainoisuus, rentous (kissat) ja menen sen luo (astun ovesta rohkeasti).

Ja joku kerta nukahtaessa näin suoraan edessäni sinisävyisen, tilkuista kootun tukevan kissan, jonka sitten maalasin myös.

Taidekaupan kannanotto.

Hyvin kissamaista aikaa tämä. Saa nähdä, mikä eläin seuraavaksi manifestoituu eri alueilla.