Mitä odotan Thaimaan-matkalta

Nyt on lomalle lähtö edessä vihdoin.

”Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan”.

Rokotukset

Kävimme rokotuksissa aikaa sitten ja käsivarsiin sattui sen jälkeen. DTP uusiksi, koska ainakin  tetanus on tärkeää pitää kaukomailla voimassa. Opin sen, että P-kirjain DTP:ssä ei olekaan pertussis, hinkuyskä, vaan polio. En tiennyt, että polio on relevantti aikuisille yhä tänä päivänä. Suomessa saadussa DiPeTe-kolmoisrokotteessa oli mukana pertussis, ja poliothan olivat meillä erikseen, mutta DiPeTe ei olekaan sama kuin täkäläinen DTP.

Matkaneuvonnassa oli vastassa sellainen perinteinen terveystäti, samaa mallia kuin Suomen valistustädit tai koulun terveydenhoitajat, riuska ja selkeä, ja hän latasi tiskiin, mitä kaikkea vielä voisi rokottaa. Miehelleni riemastuneesti: ”Ha HAA, sulla ei olekaan tuhkarokkorokotusta, nyt laitetaan sekin.” Hepatiitti B voisi olla ihan suositeltava jos matkustelee... Saimme reseptin, jolla haettiin malarian hätälääkityssetti mukaan, jota voi alkaa syödä heti jos tauti iskee Thaimaan hyttysestä. Voitaisiin myös harkita rabies-esirokotuksia, jotka eivät tosin suojaa taudilta, mutta aloittavat sarjan. Ööh.

Humoristisen lannistava tuollainen ”matkan vaarat” -valistuskäynti: ”Joo päivällä siellä on ne dengue-hyttyset ja illalla sitten malariaa. Aina hyttyssuihke käyttöön ja nuku verkon alla. Lammikosta saa loisia, älä ui makeassa vedessä. Apina kun raapaisee niin tulee vesikauhu ja se on tappava. Jos joudut hammaslääkäriin siellä tai menet parturiin, voit saada B-hepatiitin.” Joo hyvää matkaa.

No mutta hei, lavantautia ja koleraa ei Thaimaassa näy ainakaan täkäläisten karttojen mukaan.

Lentomatkan tarpeelliset: niskamakkaratyyny, korvatulpat, purkkaa, hömppälehtiä. (Niiden täkäläinen ykkönen on ehdottomasti Vriendin eli Ystävätär. Parhaat dramaattiset tarinat.)

Pakkausta

Ehkä suurin haaste on siirtymä Hollannin talvisäästä tropiikkiin: mitä pukea päälle, kun samana päivänä on ulkona +7:ssä asteessa, mahdollisesti viileässä lentokoneessa, ja sitten +32 asteessa? Jos ottaa paksun talvitakin päälle lähtiessä, sitä on sitten raahattava helteessä mukana kolme viikkoa matkalaukussa.

Lentokentän tienoilla siirrymme ulkokautta pitkäaikaisparkkialueelta shuttle-bussiin ja bussipysäkiltä noin 5 min. kävelymatkan kenttähotelliin. Illalla meinaamme kävellä syömään jotain Schipholin tiloissa. Aamuvarhain siirrymme hotellista laukkujen kanssa terminaaliin. Ei sitä ehkä ihan ilman takkia halua tehdä talvilämpötiloissa.

Onneksi muistin kevyttoppatakin. Se on tilaihme, joka mahtuu omaan pikku pussukkaansa, kun siitä puristaa ilmat pihalle. Onnistuin tunkemaan makkaran kuoreensa uudestaan. Oiva ratkaisu. Se nyytti ei paljon haittaa matkalaukun nurkassa matkan aikana.

Takki mahtuu 15 sentin putkiloon.

Mikä kaikki on kivaa:

Lennämme Singapore Airlinesilla, jolla on varmaan hyvä palvelu.

Lennämme A350-koneella, jotka ovat uusia ja jollaisella en ole koskaan lentänyt.

Pääsemme välilaskun aikana tutustumaan Singaporen upeaan Changi-lentokenttään, josta löytyy mm. elokuvasali, uima-allas, trooppinen perhospuutarha ja auringonkukkatarha.

Jos paikkoja riittää, saamme menomatkalla odotusaikana ilmaisen city tourin eli lentokentän järjestämän bussikierroksen Singaporen kaupunkiin.

Krabin Ao Nangissa odottaa hyvätasoinen hotelli uima-altaineen. Krabista tiedän, että se on aika täynnä turisteja ja että siellä eivät ole mitenkään Thaimaan kauneimmat rannat, biitsinä ottaen. Mutta kuvissa näkemäni Krabin seudun maisemat, joissa saaret kohoavat jyrkkinä kallioina vedestä, ovat kiinnostavia ja kauniita. Minulla on tullut niistä se tuntu, että tämä on niin erikoista, että tämän haluaisin nähdä itse joskus.

Sieltä voi tehdä veneellä päiväretkiä eri saarille ja rannoille sekä bussiretkiä viidakkoon vaikka vesiputouksille. Joten tämä on matkan seikkailullinen aktiiviloma-osuus. Tutustumme ympäristöön ja luontoon ja retkeilemme.

Ja ei meitä ensikertalaisia se turistillisuus haittaa. On ihan hyvä totutella maahan sellaisessa helpossa paikassa, jossa on paljon palveluja ja kaikki tottuneet matkailijoihin.

Reilun viikon päästä siirrymme Khao Lakiin, jossa odottaa toinen hyvätasoinen hotelli allasalueineen vehreässä ympäristössä. Tämä on ehkä enemmän relax-osuus pitkän valkean hiekkarannnan äärellä.

Toisaalta jos haluaa vaihtelua, täältä käsin voi varata retken Khao Sok -kansallispuiston metsiin, joissa voi vaikka meloa ja bongata lintuja ja apinoita ja myös viettää yön, jos haluaa pidemmälle viidakkoseikkailulle.

Passissani on asialliset kuoret.

Mitä muuta oletan ja odotan?

Kuumuutta ja kosteutta. Jatkuvaa hikoilua.
Hyvää ja edullista paikallista ruokaa. Tosin ehkä liian tulista.
Eksoottisia hedelmiä ja kookosta.
Kirkkaita värejä, kauniita koristeluja.
Kulttuurisia erityispiirteitä, uskontoon ja uskomuksiin liittyviä erikoisuuksia.
Kirjaimia, joista en tajua mitään.
Vaikeasti ymmärrettävää englannin lausumista.
Gekkoja seinillä. Onneksi en tällaisia otuksia pelkää. Gekko on kaveri, joka syö hyönteiset pois.
Sadekuuroja auringonpaisteen lomassa.

Mihin pitää varautua?

Minun pitää suojata itseni auringolta hyvin. Suojakerroin 50 naamaan ja bodiin, leveälierinen hattu, huivi hartioille, aurinkolasit.
Koska kraanavettä ei voi juoda ja on kuuma, pitää huolehtia siitä, että juomavettä on aina tarpeeksi saatavana ja mukana.
En tiedä, paljonko ötököitä liikkuu, mutta on varmaan paras tsekata, ettei ole juuri iso myrkkyhämähäkki tai pureva tuhatjalkainen kengässä odottamassa. Fauna on eksoottista eikä aina niin harmitonta kuin koto-Euroopassa; käärmeitähän on myös liikkeellä.
Khao Lakissa elää vuoden 2004 tsunamikatastrofin muisto, jonka ääreen osin hiljennymme.

Mitä en niin tykkää?

Eläinten kohtelu. Että on paljon katukoiria ja -kissoja, jotka saattavat olla sairaita. Tetanusrokotus on otettu ja rabieksen vaaroista tiedetään; emme mene silittämään kulkueläimiä.
Emmekä mene norsuaktiviteetteihin, jotta emme tukisi villien norsujen kesyttämistä väkivalloin. Eri asia ovat sitten vankeudesta vapautettujen norsujen suojelupuistot.
Apinat voivat ensin ihastuttaa, mutta etsiessään ruokaa turisteilta ne voivat purra.
Jätehuolto on yleisesti ottaen surkealla tolalla ja se on harmi. Jos vain voi valita, yritämme käyttää vaihtoehtoja, jotka tuottavat vähemmän jätettä. Otamme omat ostoskassit mukaan ja juomapullot kanisterivettä varten.

Tänne jäävät marraskuun lehdet kasaantumaan jalkakäytävälle ja oven eteen. Tuuli tuo ne kuitenkin kaikki aina meille.

No niin, saamme nähdä. En tiedä wifin ja netin tasosta enkä tiedä, ehdinkö ja pystynkö paikan päältä laittamaan blogiin uusia juttuja. Joka tapauksessa kirjoitan siellä muistiin kokemuksia, jotta voin jälkikäteen kirjoittaa niistä.

Läppäri tulee mukaan. Koska pystyn suoltamaan tekstiä monta aanelosta illassa, olen todennut, että turha minun on mihinkään mennä ilman kirjoitusvälinettä. Matka ilman tietokonetta on kidutusta.

Ja valokuvia varmasti kertyy matkan aikana liikaakin.

Nähdään!