Hääpäivää, kakkuja ja ikuinen kröhä

Sormuksemme ovat vain satunnaisessa käytössä. Ne ovat aika massiiviset. Ja ennen kaikkea mieheni työpaikalla on sormusten käyttö turvallisuussyistä kielletty eikä ohuitakaan vihkisormuksia saa pitää. Joten näitä käytetään lähinnä juhlatilaisuuksissa vapaa-aikana. Eipä se suhde onneksi siitä riipu.

Juhlimme hääpäivää japanilaisessa ravintolassa Venlossa. Siellä tilataan pikku annoksia tabletilta selaamalla, mikä on kätevää ja nopeaa. Ruoka on todella herkullista ja hyvälaatuista.

Mieheni osti uuden puhelimen ja näin heti, missä mennään. Oli pakko kommentoida:
- Jaha, mies ei nyt sitten nosta katsettaan puhelimesta neljään päivään.
- Täh? Mä tässä vaan vähän laitan asetuksia.

No just sitä minä tarkoitan. Siinä pikku asentelussa voi mennä muutama vuorokausi ja siihen kuulua syventyminen netin artikkeleihin tietyistä ominaisuuksista ja omituisuuksista, joista pitää ottaa tarkalleen selvää, jo ennen kuin mistään yksityiskohdasta ehtii tulla ongelma.

Se on käynyt selväksi: jos mieheni aloittaa projektin, hän ei siitä hellitä ennen kuin se on tehty. Varsinainen rakkikoira. Se on kuitenkin nähtävä positiivisena asiana. En tarkoita loukata; koira tuli kuvana mieleeni eläimenä, joka pureutuu johonkin kaikin voimin ja päättäväisyydellä.

Minussa on samaa sitkeyttä ja asiaan fanaattisesti uppoamista. Se on ihan minunkin ominaisuuteni, jonka tunnen. Ja jonka arvon tunnen itselleni. Mieluummin niin kuin että jättää kesken ja puolitiehen eikä tekisi kunnolla; ei se ole tavoiteltavaa.

Miehelläni on ollut yskä-nuha ja se tarttui minuunkin. Kolmas flunssa peräkkäin! Mitä voi tehdä, jos vastustuskyky on kokonaan kadonnut? Millä sen saa takaisin? Kokeilen ainakin d-vitamiinia ja kurkuma-inkiväärijuomaa.

Kun olen sairas, tunnen tarvitsevani erityisen hyvää ja paljon unta. Menen nukkumaan ja se sama sairaus, joka vaatii unta, estääkin sitten minua nukkumasta! Koska koko ajan keuhkoa kutittaa, kurkussa on limaa, räkä liikkuu, nieluun sattuu, mahassa vääntää ym.

Parhaasi teet, jotta et olisi enää sairas, mutta aamulla oletkin sekä sairas että väsynyt, koska sait nukuttua vain pari tuntia.

Niin millä tämä aikoo muka koskaan parantua? Ei helevata tätä logiikkaa. Kun ei saa edes lepoa.

Ja en jää pois töistä pikku kröhän takia, mutta kyllä tämä ottaa aivoon, että taas tuntuu tältä. Mikä siinä on, että tuskin enää näen päivää, jolloin olisin terve?

Paha yskä. Tyhmää, että tajusin todella myöhään, että minun olisi pitänyt aloittaa hengitettävän kortisonin kuuri jo aikoja sitten. Koko ajanhan astmani on tosi paha keuhkoputkentulehduksen takia. Minulle oli jotenkin hämärtynyt, onko se oikeutettua ja onko siitä hyötyä. Koska eihän se paranna flunssavirusta. Mutta kyllä se on astmaatikoille niin selkeästi suositeltua.

Tämä on tosi ärsyttävää kun koko ajan on astmakohtaus päällä, keuhkoa kuristaa.

Ehkä paras tajuta jossain vaiheessa, että niinku hengittäminen ja keuhkojen toiminta on sillee kuitenkin aika tärkeää, esim. hengissä säilymiselle. Että siitä kannattaisi ehkä sittenkin pitää huolta.



Kerron miehelleni:
- Töissä oli kakkuja. Työkavereilla oli synttärit.
- Oliko monetkin synttärit?
- Kahdet oli yhtaikaa. Olivat tilanneet leipomosta piirakkaa, eri lajeja. Ja söin mäkin.
- Eri lajeja.
- Ei. Yhden palan vaan.
- Niin, yhden palan eri lajeja.
- Eikä.

Itsestäänselvää on Hollannissa, että jos sattuu olemaan synttärit, niin on jonkinlainen velvollisuus tarjoilla töissä koko osastolle kakkua tai vastaavaa ja ottaa vastaan onnitteluja poskipusuin.

Mietin viattomana, että jos voisinkin kuitata synttärini tällä kertaa ostopiirakoilla, kuten täällä paljolti tehään, ja varsinkin jos voisin yhdistää voimat jonkun kanssa, jolla on samoihin aikoihin synttärit. Juuri näin usein tapahtuu. Yksi tilaisuus, yhdet synttärit. Ei ole niin yksinäistäkään itse olla se ainoa kohde.

Minulle löytyikin pari. Mutta leivontaa pukkaa silti. Hän sattuu olemaan innokas kotileipuri ja aikoi tehdä itse kakkuja. Omenaista ja suklaista. No ehkä minä sitten täydennän buffettia omilla leipomuksillani. Siihen sopisivat irralliset tuotteet oheen, eli vaikka kahvimuffinsit ja kaneliässät tai kookospallot.

Eli on sittenkin sunnuntai- tai iltaleipomista tulossa. Se on vaan ehdittävä ja jaksettava. Otettava rentoutumisena, askartelutoimintana. Ja onhan se sitäkin kyllä.

Kälyä ja sellaista tulee kahville sitä ennen ja siihenkin kaivataan esim. täytekakku.

Alkaa olla sellaista, että lokakuuksi voi tehdä päiväsuunnitelman. Joka hetki on joku to do käsillä. Kavereiden synttärijuhliakin tulee useita. Tästä alkaen meillä on joka viikonloppu jotain ohjelmaa. Kääks.

Pidettävä pää kylmänä. Ettei luisu stressiin. Asia kerrallaan.