Nakuna hengenpelastustehtävissä

”Että sellanen keikka”. Ajoimme mieheni kanssa yhdessä kuntosalille töiden jälkeen, teimme siellä urheilukierroksen, kävimme uima-altaassa ja menimme saunaan. Siellä istui ja makasi muutamia ihmisiä, pari enemmänkin kuin yleensä keskimäärin.

Jossain vaiheessa aloimme kaikki kiinnittää huomiota yhteen vanhempaan mieshenkilöön, että onkohan kaikki hyvin. Hän istui, mutta jotenkin liian velton oloisena. Samassa sisään tulikin jo se viimeinen tarvittava tilanteen ratkaiseva mies, joka oli tarpeeksi rohkea ja alkoi heti kysellä, että hei, oletko sä nukahtanut. Silloin selvisi, että kaikki ei olekaan kunnossa. Mies mutisi vain hyvin heikosti vastauksen.

Silloin alkoi action. Päätimme kaikki yhdessä, että ei, tätä ei voi jättää tähän, vaan miekkonen täytyy saada ulos ja jäähtymään samantien.

Mieheni kantoi hänet toisen miehen kanssa suihkuhuoneen lattialle ja häntä valeltiin vedellä ja yritettiin pitää tajuissaan. Aika heikkoa oli ulosanti. Pulssia mitattiin, onneksi sydän löi eikä jouduttu elvyttämään.

Aktiivisin pelastaja sattui olemaan paikallisen palokunnan päällystöä eli tiesi paljon ensiavusta. Miehen annettiin rauhassa maata lattialla ja laitettiin pyyhe tyynyksi pään alle.

Hyvin jokainen teki jotain hyödyllistä. Yksi nainen kiiruhti soittamaan vastaanottoon hätäpuhelimella; vastaanotosta tuli kaksi kappaletta henkilökuntaa ja tilasi ambulanssin. Minä olin pitänyt saunan ovea auki kun mies kannettiin ulos, ja ojentelin sitten vesipulloa, pyyhkeitä ja naulassa roikkuvia uikkareita kaikille tarvitseville.

Ei siinä ehtinyt kuin nanosekunniksi havaihtua skenarion hienoiseen absurdiuteen tai tavallisesta poikkeavaan ulkonäköön, kun rypäle alastomia ihmisiä puuhailee alastoman uhrin ympärillä. Kunhan ehtivät, auttajat kääriytyivät vähitellen pyyhkeisiinsä tai vetivät uima-asua päälle.

Selvisi, että monet olivat juuri aikoneet alkaa puhutella miestä. Kuulimme, että mies oli ollut jo pitkään saunassa ennen meidän tuloamme, liian pitkään, ainakin puoli tuntia ellei kauemmin.

Ympärillä oli monia mahdollisia auttajia tarkkailemassa tilannetta ja siksi tuntui luottavaiselta. Heikotuskohtauksen saaneella on tarpeeksi tukijoukkoa ja voimme rauhallisesti odotella ambulanssia yhdessä.

Ambulanssimiehet tulivat käytävän salaisesta takaovesta heti saunatilan vierestä. Siinä oli yhtäkkiä luukut auki viileään sateiseen ilmaan.

Naureskelimme hiljaisesti, kun ambulanssimies printtasi verenpaine- ja sydänmittauksen laitteesta noin kahden metrin pituisen loputtoman kassakuitin dataa. Että jopas on pitkä lasku.

Selvisi, että mies käyttää vahvoja lääkkeitä ja hänellä on ehkä vähän suurempi riski saada kaikenlaista terveysongelmaa. Lopulta ambulanssimiehet saivat hänet istumaan ja nousemaan ylöskin, ja taluttivat hänet miesten pukuhuoneeseen toipumaan. Ehkä he ottivat hänet tarkistukseen sairaalaan, en tiedä.

Onneksi tämä meni hyvin.

Sen huomasin, että tässä tilanteessa olin täysin rauhallinen ja valmiina auttamaan, jos voin jotain tehdä. Mutta helppo kai se on olla rauhallinen, jos päävastuu ei ole minulla, vaan ihan muissa käsissä.

Sen kai oppi jokainen, että jos jokin epäilyttää, niin kannattaisi suoraan puhutella henkilöä, jonka arvelee olevan vaikeuksissa. On täälläkin se kynnys, ettei uskalleta sekaantua tuntemattomien asioihin. Mutta välillä pitää kysyä, jotta saadaan apua ongelmaan.

Muutoin en tiedä, millä voisin paremmin erottaa, onko tilanne normaali. Minulla ei ole silmälaseja saunassa enkä ilman rillejä edes näe, onko jollain silmät auki vai kiinni. Lisäksi tuolla saunassa moni makaa muutenkin pitkällään lauteilla, niin enhän minä voi tietää hengittävätkö he vai eivät, yleisesti ottaen.

Ehkä ihan hyvä tapa pitää yllä on tervehtiä saunaan mennessä ja kuulla, että kaikilta myös tulee vastaus. Hitusen enemmän sosiaalisuutta auttaa tilanteen arvioinnissa.

Tuli ainakin varmasti tehtyä jotain hyödyllistä sinä päivänä.


(saunateeman kuvituskuvat ovat ihan omasta kylppäristä...)