Nuorison puuhia, kylän tapahtumia ja rajaseutua

 
Musikaali

Nuoriso puuhaa. Miehen siskontyttöjen touhuja. Kymmenvuotias oli harjoitellut koululaisryhmässä musikaalia koko vuoden. Harrastuskerhon nimi ”Me on Stage”. Tällä kertaa teon alla oli Greasen hollantilainen lyhennelmä, jossa tyttö esitti useita sivurooleja.

Esitys oli aika hyvä, vaivalla tehty, harjoiteltu ja lavastettu. Musikaaliryhmässä on pelkästään tyttöjä, joten tytöt esittivät poikienkin roolit, paitsi pääosaan oli haettu oikea poika eri paikkakunnalta. Lapsia oli pikkuisista melkein täysi-ikäisiin teineihin. Tyttöjen esittämä uskottava nahkatakkijengi jätkinä. Oli oikeat poskimikrofonit käytössä ja lavasteissa vanhan kuplavolkkarin runko autokorjaamoautona. Isoimmat lauloivat soolojakin uskaliaasti. Pienimmät olivat ihan minikokosia, ehkä 6-vuotiaita, ja heistä osa esitti rehtoria ja opettajaa vanhanaikaisissa mekoissa ja nuttura päässä, suloisesti.

Synttärit kapakassa

Toinen miehen siskontyttö täytti 18 vuotta. Ilmeisen odotetusti. Muistan, kun viime vuonna hänen 17-vuotis-instagramkuvassaan luki häshtäginä alla noin suunnilleen, että ”pöh, en vieläkään saa tehdä mitään”. No nyt täysi-ikäisenä sai sitten vaikka juoda kaljan.

Pidettiin yllätyssynttärit. Oli koottu salaa kaikki mahdolliset tutut ja sukulaiset ja poikaystävän perheet olutkapakkaan eikä kohde tiennyt mitään. Perhe marssi baariin ja me olimme siellä salin perällä odottamassa. Ja koko kapakka lauloi mukana synttärilaulun, kun juhlakalu saapui ja hämmästyi.

Tyttökin joi lopulta yhden rosé-oluen. Minä join 2 olutta, jotka kuuluivat maksettuun rundiin ja toinen niistä oli aika vahva stout. ”Ja me tulimme kapakasta kai hiukkasen horjuen”. Mies raukka joi 3 olutta ja joutui nousemaan töihin klo 7. Meinattiin, että ei pitäisi tulla tavaksi juopotella viikolla.

81, tai siis 18 väärin päin.

Aina siteeraan jotain tekstejä, mutta se ei tarkoita, että tuntisin kappaleen oikeasti tai tietäisin sävelmän. Nämä ovat usein vain irtopätkiä, joista tunnen vain sen lauseen. Ihan Aku Ankkana siteeraan, kun siinäkin soi kaikkia ”Olin Neptunus-laivalla jungmannina” ja ”Suo mulle hauta pohjassa meren” ja muita.

Ai hitto se onkin oikein Tapio Rautavaara ja Kuubalainen Serenadi se ”me tulimme kapakasta”.

Hehe, tässä muuten keskustan toisen olutkuppilan porttikonki johtaa suoraan katolisen kirkon sivuovelle. Joko kuljet suoraan kirkkoon tai poikkeat sivupolulle eli kapakan ovesta sisään.

Koululaiset valmistuvat

Menimme myös kaverin tyttären onnittelukakulle, kun hän valmistui koulusta ja jatkaa ammattikoulutukseen. Päästötodistuksia juhlitaan. Eihän tätä pysty vertaamaan suoraan siihen, onko nyt sitten valmistuttu yläasteelta vai lukiosta, kun täällä systeemit ovat jotain siltä väliltä ja yleissivistävään opetukseen alkaa sekoittua ammattiin valmistavaa käytännön aineistoa jo melko varhain.

En ihan tajua noiden kahden tytön ikää myöskään (puhumattakaan Hollannin koulujärjestelmästä), kun minusta kaverin tytär on aina vaikuttanut paljon pienemmältä ja nuoremmalta kuin mieheni siskontyttö, mutta yhtäkkiä he ovatkin samalla luokalla ja saavat molemmat todistuksen. Tosin siskotyttö kävi yhden vuoden ylimäärästä jatkokoulutusta. Mutta onhan kaverin tyttökin jo töissä kaupan kassalla, niin kai heillä sitten on vain vuoden ikäero.

Joka tapauksessa valmistumista nuoriso juhlii täällä tyypillisesti esim. lähtemällä kaveriporukalla Espanjaan johonkin kreisibailauspaikkaan. Mieluiten ilman vanhempia tietysti, jos ovat jo 18 vee, ja kaikki tunkevat viikon yhdessä apartementoksessa nollabudjetilla ja juovat halpaa sangriaa.

17-vuotias teki halvan bussimatkan Pariisiin yhdeksi päiväksi kolmen tytön voimin ja sitten heitä lähti 6 kpl telttailemaan Hollannin rannikolle biletyspaikkakunnalle. Siellä on jonkun vanhemmat kyllä mukana pitämässä jöötä ja turvana.


Kukkuloita ja Nijmegenin marssi

Ajoimme katsomaan kaveria, jonka koipi on leikattu ortopediaan erikoistuneessa sairaalassa. Sairaala oli Nijmegenin kupeessa ja nyt on menossa kuuluisa Nijmegenin marssi eli nelipäiväinen vaellustapahtuma, johon on osallistunut kautta aikojen monta suomalaistakin sotilasta tai siviiliä. Joten piti vähän katsoa, missä kohtaa reitti saattaa olla suljettu 44 000 vaeltajan takia. No olihan se taas poikki yhdessä kohtaa, mutta kiertotie löytyi.

Tällä seudulla on ihan komeita metsäplänttejä. Ja pari paikkakuntaa, joissa on kukkuloita ja oikeita ylämäkiä ja alamäkiä, harvinaisesti ollakseen Hollanti. Hauskaa on se, että erityisen kukkulainen kylä onkin nimeltään ”Berg en Dal” eli ”Vuori ja Laakso”.

Tästä marssii kohta 44 000 vaeltajaa.

Tällä tiellä oikea laita on Saksaa, eli kuvassa näkyvä huoltoasema on saksalainen, ja vasen laita Hollantia, missä oli joku hollantilainen hevostalli/firma:

Gin-Air ja Macho-Sika

Hulvaton kokous töissä. Miehet ajoivat niinku Hampurista meille kahdeksi tunniksi ja sitten takaisin. Kamoon! Sinne ajaa sellaiset 8 tuntia! Yhteen suuntaan! Sellaista on bisnes.

Mutta miehet nauroivat koko ajan jollekin. Meidän systeemi oli kai hauska. ”No en o tällasta ennen nähny, vaikka 16 vuotta oon alalla ollu. Respect.” Niin, meillä on aikataulut koko vuodeksi aina valmiina. Hyvin suunniteltu taulukkopläjäys on puoliksi tehty.

Mutta lopuksi tuli jotain sellaista kommenttia, että ”kyllä ne naiset osaa” ja siihen tarttui pomoni heti: ”Nyt ollaan vaarallisilla vesillä. Harkitse mitä sanot, tai joudut maksamaan Macho-Sikaan. Joo, meillä on sellainen säästöpossu, johon kaikkien pitää laittaa rahaa, jotka lausuu stereotyyppisiä yleistyksiä naisista. Eli Macho-Sika. Ja viis kertaa vuodessa me otetaan ne rahat ja lennetään niillä Mallorcalle.” Hillitöntä naurua.

Toinen miehistä oli takavuosina lennellyt paljon Finnairilla ja niillä oli lentoyhtiölle töissä nimi ”Gin-Air”, koska niinä aikoina viinat olivat halpoja ilmatilassa ja siellä kai juotiin jonkun verran. No niin. Hyvä Suomi.


Kebabflap

Ja mitä muuta tapahtuu? Käytiin kemikaliokaupassa keskustassa ja käveltiin pois torin laitaa. Torilla päivystää viikonloppuisin kebab-koju, se jonka omistaja Bülent teki kuuluisan karnevaalilaulun videoineen. Yhtäkkiä meidän edestä kulkee Bülent ja hänen henkilökuntaansa ja kantaa laakeaa leipomokoria täynnään ruokaa. Kysyy, halutaanko me kokeilla hänen uutta kebab-piirakkaansa. No mikäs siinä. Saadaan ilmaiseksi puolikas mieheen.

Selviää, että hän on kehittänyt paikallisen leipomon kanssa yhdessä ihan uuden ruokalajin eli tämän lehtitaikinapasteijan, joka sisältää kanadöneriä. Yleensä näissä hollantilaisissa kolmiopiirakoissa (yleisnimi ”flap”, esim. ”appelflap” = omenapasteija) on omenahilloketta, aprikoosia tai luumua sisällä ja raesokeria päällä, mutta tämä ”kebabflap” on suolainen versio. Promootio- ja mainoskiertue menossa. Hänellä on uutuustuotetta varten oma logokin. Eteenpäin pyrkivä yrittäjä.

Kissat

Ja mitä aina tapahtuu: kissat kuten kuvassa. Yksi juo vettä tiaisten kylpyammeesta. Toinen makaa makkarana odottamassa silityksiä, kun tulemme ovesta ulos.

”Tartutaan kissaa kahvasta.”

Ja sitten on naapurin uusi kissapalatsi! Hän sai kaksi uutta kissanpoikaa, ja on aina pitänyt myös edellisiä vanhoja kissojaan ulkoiluhäkissä pihalla. Saavat raitista ilmaa, mutta eivät pääse villiin luontoon tappelemaan muiden kanssa ja jahtaamaan lintuja. Uusien pentujen saavuttua häkki poistui ja kuulin vasarointia pihasta. Kokosivat siellä tätä hienoa kissataloa. Ehkä se on entinen kanikoppi. Oikein sievä. Nyt kisut ulkoilevat siellä.

Taidelasi

Ei päästy pyöräretkelle viikonloppuna, koska jokainen poudaksi luvattu päivä näytti sittenkin sadekuuroja, sekä lauantai että sunnuntai. Niin sitten oli kotitöitä, ostoksia ja taidemarkkinat. Taidekäsityöläisiä voi tukea, vaikka muuten välttelen turhaa ostamista. Hankittiin sieltä lasinen tuikkulyhty. Jos jotain tukee, niin yksityisyrittäjää.

Niin että tässä kaikki ajankohtaiset peruspuuhat!