Kuten Gen Takagin Suomi-sarja japanilaisnäkökulmasta; Suomen kulttuurin esittelyn jälkeen nuorukainen alkaa opetella virallisesti suomea ja vetää videonsa osin suomeksi. (Tässä yksi esimerkki sarjan alkupäästä.) Ja joku italialainen polyglotti siellä oli, joka puhuu täydellistä suomea ja selittää sen kielioppia ulkomaalaisille hyvin sivistyneesti (linkki). Ja venäläinen nuori poika Kirill, joka juttelee vilkkaasti suomeksi (linkki).
Sitten on musiikin tiimoilta reaktiovideoita, esim. sarja ”American reacts”, jossa partamies esittää mielipiteensä mm. eri maiden nykymusiikin lajeihin, myös Suomen musiikkivideoihin (linkki). Hän katsoo JVG:tä ja hänestä on hauskaa, kun suomeksi räpätään; hän on hevifani ja näkee ekaa kertaa elämässään Lordin ja Rasmuksen ja on ekstaasissa; hänelle soitetaan Sandstrorm ja hän tajuaa ekaa kertaa, että hänen nuorena radiosta kuulemansa hittibiisi on suomalainen. Ja Haloo Helsinki on hänen mielestään myös valtavan erikoinen ja laadukas. Että hyvin meni testi. Minäkään en tiennyt, kuinka cool on (oli) Haloo Helsinki.
Nämä ovat kaikki sellaista hyvän mielen telkkarishowta, paitsi etteivät ole telkkaria. Hauskoja ja rehellisiä ihmisiä kertomassa omalla tyylillään. Mielenkiintoista ja mukavaa.
Katsoin sellaista testiä, jossa amerikkalaisilta sidotaan silmät ja heille joku puhuu jotain eksoottista kieltä ja heidän pitää arvata, mitä. Ei o helppoo. Varsinkin kun ne natiivit möläyttelevät vain muutamanan harvan lyhyen lauseen. Siellä on sentään kuulijoina jonkun verran kielieksperttejäkin, mutta en minäkään ihan heti tunnistaisi mongoliaa, tagalogia tai jotain intiaanikielistä, vaikka sentään edes tiedän näiden kielten olemassaolosta. Mutta siellä oli myös flaami. Ei, ei ollut suomea.
Ja siellä on amerikkalaisia selittämässä: miten erilaiselta Amerikka näyttää sen jälkeen, kun on reissannut pitkin Eurooppaa hanttihommia tehden pari vuotta ja nähnyt monta maata. Tai mitkä ovat Hollannin edut ja huonot puolet ja kulttuurishokit, kun on tullut Amerikasta tänne asumaan.
Nainen tulee Amerikasta ja sanoo, että harvoja huonoja puolia Hollannissa on ihmisten aggressiivisuus autoliikenteessä, mm. ohi kiilaaminen ilman turvaväliä. Allekirjoitan. Se on ärsyttävää ja vaarallista, ja kiroilen sitä joka päivä.
Ja sitten on hollannin opiskelijoiden paneelikeskustelu, jossa eri maanosista tulleet kuvailevat Hollannin ruokakulttuuria. (Ensimmäinen reaktio käsitteeseen ”hollantilainen ruokakulttuuri”: räkänauru.) Ihan nappiin menivät kaikki kommentit. ”Van Goghin varhainen maalaus ’Perunansyöjät’ kuvaa Hollannin ruokakulttuuria ihan täysin.” ”Hollantilaiseen ateriaan kuuluu aina: kasa perunaa, joku lihaköntsä, ja kasa vihanneksia. Aina nämä kolme.” Ja muuten kaikki uppopaistetaan. Eikä paljon mausteta, on aika tylsää. Ja leivät; ”ravintolan lounasmenyy on vain täynnä erilaisia sanoja sämpylöille”. Monien hollantilaisten ainainen juustoleipä lounaaksi, ”kamoon, ei se ole lounas!”
Ihmetystä esim. eteläeurooppalaisten keskuudessa herättää kirjoittamaton sääntö, ettei muka voi syödä kahta lämmintä ateriaa päivässä, vaan toisen on oltava leipä. Ja mitenkähän niin? Sen minäkin haluaisin tietää. Työpäivinä syön usein ruokalassa lämpimän lounaan ja todellakin syön kotona myös lämpimän ruoan. Eihän se ruoan lämpimyys sinällään sano mitään. Se majoneesileipä voi sisältää tuplasti kaloreita kohtuulliseen lämpimään lounaaseen verrattuna, josta saa vieläpä vihanneksia ja hieman tasapainoisemmat ravintoaineet kuin siitä valkoisesta leipäsiivusta.
Tässä linkissä on tuo ruokavideo. Keskustelu käydään englanniksi.
Samassa sarjassa puhutaan siitä, mikä eri maalaisille ensimmäisenä kiinnitti huomiota Hollannissa ja hollantilaisissa tavoissa; sen voi katsoa tästä.
Ja tässä ulkomaalaisten ajatuksia vapaudesta, yksilönvapaudesta, sananvapaudesta ja säännöistä hollantilaisessa kulttuurissa.
Minua kiinnostavia aiheita ovat aina kielitiede, kielten oppiminen ja eksoottiset kielet, ja tällainen kulttuuriantropologia ja psykologia, ihmisten kokemukset eri maista.
Ja löytyy tietysti kaikenmaalaisten opiskelijoiden ja reissaajien kulttuurishokkeja Suomessa oleskelusta. Täältä voi nyt tsekata tuntikausia sitä kuuluisaa teemaa: ”Mitäköhän ne ajattelee meistä?”
Ja oliko se oikein Ylen sarja, jossa vähemmistöpaneelit tai ihmisryhmät voivat oikaista käsityksiä? Oli, Yle Kioskin ”All x panel” kuten ”All autism panel”: Autistit, romanit, saamelaiset, venäläiset, tosi-tv-tähdet yms. vastaavat stereotyyppisiin väittämiin omasta viiteryhmästään. Asiaa. Todella hyvää ennakkoluulojen ravistelua ja älykästä keskustelua.
Tuubista löytää ihan mitä tahansa sieltä haluaa löytää. Jos etsii ala-arvoista, löytää ala-arvoista. Jos etsii sivistystä, sitäkin löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti