Tohtori, silmässäni on ripsi!

Legendaarisia lääkärikäyntejä.

Mietin jo pidempään, että ehkä tarvitsen antiallergisia silmätippoja, kun on niin kuiva hiekan tuntu silmissä ja välillä kutinaakin. Tai ehkä hakisin uuden satsin sitä kivaa kosteuttavaa silmävoidetta, jota kerran sain lääkäriltä ja joka oli miellyttävää silmien kuivuuteen.

Sitten oikea silmä meni oikein epämiellyttäväksi kesken työpäivän. Siinä tuntui hajonneen verisuoni, kun peilissä näkyi punainen läikkä. Silmä oli ärsyyntynyt ja ulkonurkassa tuntui oikein kipua. Siristelin ja kuljeskelin yksisilmäisenä pitkin toimistoa niin, että osastonjohtajakin kurkkasi silmääni. ”Jösses, ihan punanen. Mee kotiin.” Höhö, tuskin meen, tässä olisi vielä parit työt ja työtunnit tehtävänä. 

Mietin tosin illalla, että vähän pitkälle menee siitepölyvaivat, jos en kohta pysty katsomaan ollenkaan, koska sattuu liikaa pitää silmiä auki. Huomenna kysyn kyllä apteekista, mitä minun kannattaa laittaa silmiin: antiallergiaa vai kosteusvoidetta.

Apteekissa kertomukseni, että ”tähän siis oikein sattuu, ja se on aika erikoista” aiheutti sen, että ”menepä kuitenkin mieluummin näyttämään tätä lääkärille, jotta selviää, mistä on kysymys”. No lääkäriasemani tiski oli siinä neljän metrin päässä apteekin ovesta. Pääsin jollekin korvaavalle hyypiölle heti iltapäivällä, melko akuutilla spontaanisti väliin tungetulla ajalla.

Meneepä tämä vapaapäivä tässäkin, odotushuoneessa istuessa.

Tohtori katsoi silmään. Ja sieltähän löytyi:
– Täällä on ripsi.
– No voi hyvänen aika.

Ei hitto, hullua. Miten se voi sinne jumittua? Yleensähän irtoripsi huuhtoutuu ulos silmästä kovan kyynelehtimisen ja paniikin myötä samantien. Ripsi oli kuulemma jotenkin oudosti kaarella ja pisteli siinä silmämunaa eikä inahtanut. No selvisipä ainakin kivun ja sisäluomien ärsytyksen syy.

– No, otetaan pois. Koitan saada sen pinseteillä.
Tunsin käsieni hikoavan. Silmien ronkkimista ja tonkimista, my favorite.
– Okei. Nyt mä oon vähän kauhuissani, anteeks vaan.
– Katsos tuonne vasemmalle.
Nyps.
– Ei ollut se vielä.
Nyps.
– Äh, siellä se on vieläkin.
– Poimi vaan kaikki mitä saat irti.
– Mä otankin toisen työvälineen... (penkoo laatikkoa)
– Oikein isot pihdit, haha?
Nyps.
– No nyt lähti!

Pupu meni pöksyihin.

Sitten laitettiin vielä puudutustippa ja keltaista väriainetta, jotta voi tarkistaa, onko silmässä muita raappeita ja vaurioita.
– Tämä puudutustippa kirvelee sitten.
– Jep.
– Mutta niinhän sulla kirvelee muutenkin jo silmät allergian takia... ehe.
– Niinpä.

Ei ollut muita haavoja, mutta sen verran bakteerista rähmää, että:
– Tässä on tulehdus. Se tarttee antibioottivoiteen.

Hyödyllistä oli se, että lääkäri määräsi reseptillä vahvemmat allergiatabletit, kun kerroin silmien kutisevan lääkkeestä huolimatta. Tulipa sekin hoidettua. Paremmat mömmöt.
– Tämä siitepölynuha on tällä kertaa kyllä ihan tappava.
– Eikä oo; sähän elät vielä. (Huumorilääkäri.)
– No pahempi kuin moneen vuoteen. Tuntuu jokaisessa elimessä, jossa se vaan voi tuntua.

Apteekki:
– Tämä antibioottivoide voi sitten kirvellä silmässä.

Jep, että näin. Lähdin alun perin ratkaisemaan ongelmaa, että silmiä kirvelee ja kutittaa, ja mitä saan? Puudutustipan, joka kirvelee, antibioottivoidetta, joka kirvelee, ja kiellon käyttää kutinaa lievittäviä tippoja kunnes antibioottikuuri on hoidettu.

Mutta loppui ainakin sattuminen silmään, kun ripsi poistui! En huomannut sellaista siinä ollenkaan. Olisi jäänyt vielä asumaan. Vähän on uusavuton olo.

Tässä vaiheessa silmässä oli vasta aurinko, ei vielä ripseä.