lauantai 8. joulukuuta 2018

Kylppäriremontti tulee enkä ole valmis!

Asumme vuokralla ja saniteettitilamme ovat noin vuosisadan vanhat. Siltä ne näyttävätkin. Lavuaarin pidikkeistä tipuskelee maalin paloja ja hanojen liitokset tukehtuvat ruosteeseen ja kalkkisaostumiin. Kylppärin lattialaatat ovat ruman ruskeat ja läikikkäät.

Laki määrää, että kun vessat sun muut ovat 30 vuotta, asunnon omistajan on uusittava ne ilman lisäkustannuksia asukkaille. Omistaja on tässä tapauksessa suuryhtiö, jolla on satoja kunnan vuokrakämppiä hoivissaan. Joskus ensi vuonna odotimme tätä tapahtuvaksi.

Jep. Juuri kun alkoi olla liikaa tehtävää ja sälää päässä ja ajanpuute, niin miehelleni soitti kylpyhuonehyypiö ja halusi tulla mittaamaan. Kylppäriremontti tulee. Oletko valmis? En, en! Ei nyt!



Kaaosta tiedossa. Tammikuussa he jo haluavat aloittaa. Puolentoista viikon ajan ei ole suihkua käytettävissä. Jos uusivat yhtaikaa alakerran pikkuvessan, niin sekään ei ole käytettävissä ja toisivat jonkun kompostivessan sisälle. Mihin meille sellainen edes mahtuu? Keskelle olohuonetta? Voivat tehdä remontit myös peräkkäin ja jättää alakerran vessan ensin käyttöön, mutta sitten kestää pidempään.

No kyllä se vessa olisi kiva. On ihan tarpeeksi siinä, ettei pääse suihkuun ja peseytymään. On mentävä naapureille tai kavereille. Tai kuntosalille.

Mihin meille ylipäätään mahtuvat kylppäristä tyhjennetyt omat irtokalusteet ja tavarat remontin ajaksi? Ja pesukone? Pyykkiäkään ei sitten pestä kahteen viikkoon. Meillä on näköjään ongelma jo se, ettei pystytä säilyttämään froteepyyhkeitä missään muualla paitsi kylppärin avohyllyllä. Mihinkään muuhun huoneeseen ei mahdu. Ei ole pienintä vapaata tilaa hyllyissä eikä kaapeissa. Kaikesta jo tehdystä karsimisesta huolimatta.


Tämä talous on niin uskomattoman täysi. Asunto on täynnä huonekaluja ja ne ovat kaikki ihan täynnä tavaraa. Niin että on heti katastrofi käsillä, jos jotain joutuu siirtämään tai hetkeksi pinoamaan jonnekin muualle.

Me olemme tehneet valtavan paljon duunia sen eteen, että kaikilla tavaroilla on paikkansa siitä huolimatta, että sitä on paljon ja asunto pieni. Kyllä niiden ratkaisujen eteen on äherretty kovasti vuosien saatossa. En halua aloittaa koko rumbaa uudestaan.

Siksi en varsinaisesti ilahtunut mieheni visiosta, että kaikki olisi paremmin, jos remontin myötä poistaisimme pesukoneen kylppäristä ja laittaisimme sen pyörävarastoon. Höh. Ei sinne mitään pesukonetta mahdu. Varasto on täynnä työkaluja, kukkaruukkuja, haravoita, pakastimia ja polkupyöriä. Jos sinne laittaa pesukoneen, niin puolet näistä tavaroista pitää heivata joko kaatopaikalle tai ostaa viidelläsadalla joku koppi pihalle ja laittaa sinne hyllyyn kaikki puutarhavälineet.

Olen säästäväinen ja minua sattuu sydämeen käyttää rahaa siihen, että hankkii säilytyspaikkoja liialle tavaralleen. Että ostaa lisää säilytysmahdollisuuksia. Panna ne sataset nyt johonkin rumaan vajaan, jota ei edes ollenkaan halua stondaamaan pieneen pihaansa. Ei ei ei. Ja sitä ennen panna rahaa siihen, että putkimiehet vetävät vesiputken varastoon pesukonetta varten. Jotta saan palella siellä +15 asteessa, lämmittämättömässä varastotilassa, joka kerta kun laitan pyykkiä.

Se on vaan keksittävä paremmat säilytysratkaisut kylppäriin siitä huolimatta, että siellä on edelleen myös pesukone.



Kuudesta mahdollisesta kaakelisetistä saamme nyt valita omamme. Satsin värisuoraan kuuluu perusvalkoiset seinäkaakelit, tummemmat lattiakaakelit, joku ihme boordi eli reunus tai kehys lavuaarin ympärille kiiltävästä värisävykaakelista, ja suihkunurkan kahdeksi seinäksi rouhea tumma luonnonkiven oloinen kaakeli. Tästä viimeisestä ilahdun erityisesti. Se alkaa jo näyttää modernilta ajalta, siinä on hyvä fiilis.

Kylppärimies läjäytti mappinsa auki ja esitteli vaihtikset miehelleni, joka otti minulle valokuvat. No ei kyllä ole näissä kuudessa vaihtoehdossa kovin sateenkaarimaista väri-ilottelua eikä portugalilaisia kukkivia azul-ornamentteja tarjolla. Kolme vaihtoehdoista on nimittäin melko ruskeita ja kolme melko harmaita.



Mies ilmaisee: ”Mä annoin sille tyypille meidän valinnan jo; hei älä nyt panikoi! Sen voi vaihtaa vielä, ei ole lopullinen, katso nyt itse siitä rauhassa.” Jaa että mies ja värisävy. Hälytyskellot soivat. Käärin hihani, että no niin, annas tilaa ja näytäs tänne, nyt tulee todellinen ekspertti; tässä taloudessa on aina naisen kannattanut valita värisävyt.

Mutta kuulkaa. Mies oli valinnut juuri sen saman, joka miellytti omaakin silmääni kaikkein eniten. Vautsi.

Meillä oli toiveikkaana lista kaikenlaisista parannuksista, jotka voitaisiin saada remontin optiona ja osana ehkä, lisämaksusta, kun he kerran rupeavat tekemään. Sauna ja poreallas? No ei sentään.

Haluaisimme vihdoin suihkuverhosta eroon. Laittaisivatko ne meille suihkukopin? Eivät laita, hanki ja asennuta itse. Tai jos laittavat niin on kuulemma kolme kertaa kalliimpaa kuin hommata itse. Entäs tuuletinjärjestelmä, kun kylppärissä ei toimi tuuletus pelkän minimaalisen ikkunan varassa ja suihkun kosteus jää ilmaan? Ei kannata laittaa mekaanista tuuletinta, sellaiset menevät kuulemma rikki tosi nopeasti ja eivät suosittele ollenkaan, koska sitten kun se on rikki niin ilma ei varsinkaan vaihdu ollenkaan. Saisiko kattoon lampun? Eivät ne asenna mitään valoja, ähellä itse.

Entäs sellainen pyyhkeenkuivatusteline-patteri, joka olisi tosi kätsä, tavallisen patterin tilalle? Edullisempaa olisi kuulemma hommata itse rautakaupasta sekin ja tilata sille erikseen asennus. Mutta sellainen on saatavilla ja taidamme kyllä maksaa tästä, jotta saamme sen saman tien vanhan patterin tilalle samassa aikataulussa.


Selvää on, että kylppäriremontin jälkeen on paljon omaa tekemistä jäljellä, ilmankin pesukoneen uudelleenasettelusta aiheutuvaa lisäsirkusta. Eiväthän he tee kuin kaakelit, uudet saniteettilaitteet, sähkötöpselin (jee, vihdoin!) ja sen pyyhepatterin. Sen jälkeen on porattava takaisin paikalleen omat peilinsä ja hyllynsä, maalattava kaakelien yläpuoliset seinät ja katto, asennettava valaisimia, hommattava joku suihkukoppi tai -seinä ja sille asentaja, ja ehkä vaihdettava hanat moderneihin vipuhanoihin, jos nämä hollantilaiset osaavat asentaa vain keskiaikaisia kahden erillisen nupin kylmä/lämminhanoja myös vuonna 2018.

Olin niin turhautunut, että olin valmis haukkumaan rautakaupassa hanojen ääressä Hollannin kehitysmaaksi suureen ääneen. Mitä nää naurettavat nuppihanat tekee täällä vielä? Suomessa ei ole olemassa kuin vipuhanoja. Miksei me saada sellaista? Miksi täällä on niin auttamattoman vanhanaikaista? Kenen on syy? Sinun varmaan, mieheni! Ota vastuusi, hollantilainen! Paas selittäen!

Lopulta remonttireiska selvitti, että standardiohjelmassa on vain nuppihanoja saatavilla, koska näissä kunnan asunnoissa asuu paljon senioreja, ja vipuhanoja pidetään potentiaalisesti vaarallisina. Jos niihin kaatumis- tai huimaustilanteessa sattuu nojailemaan ja vetää vivun kuumalle ja saa siihen vielä palovammat päälle. Ai jaa. Pohjoismaisissa vipuhanoissa onkin siksi noin viimeiset 50 vuotta ollut tämä lapsilukko-turvamekanismi, että pitää painaa lisänappi pohjaan jos haluaa sitä kuuminta vettä.

Joskus on vaikeaa saavuttaa pohjoismainen käytännöllisyys muualla maailmassa, vaikka odottaisi parisataa vuotta. Ei tule keksintö maahan, ei.

Vanha viisaus
”Life is what happens when you are busy making other plans”
muuttui juuri muotoon
”Kylppäriremontti is what happens when you are busy making other plans”.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti