Joulukuun hupia: Öljytty adonis ja Tapaus Merikotka

Joulunallet kuusen alla.

Itsenäisyyspäivää ledi kädessä.

Paksu hiiri

Lisäsin lintulaudalle päivittäisen kupillisen siemeniä. Sitten tajusin tsekata taskulampulla aidalla roikkuvan taliruokapurkin. Sehän on ihan tyhjä! Ei siitä kauan ole, kun se vaihdettiin. Mies:
– Siat! Mitä syömistä, miten ne paksukaiset on sen ahmineet näin nopeasti kokonaan!
Poistin purkin ja löysin selityksen: hiiren pipanoita.
– Hiiri on täällä taas. Luulin sen jo kadonneen. Ehkä siellä on nyt uusi sukupolvi, hiiri junior.
– No kyllä me silti jatketaan ruokkimista. Linnuille se on niin tärkeää.
– Niin, ja ei yksi hiiri mun mielestä voi niin hirveästi syödä, sehän on ihan pieni eläin.

Famous last words, sitten mies katsoi keittiön ikkunasta ja näki ulkolampun valossa:
– Joo, kyllä vaan! Se on siellä!
Purkissa näkyi puuhaavaan tumma hahmo.
– Onks tossa kaks hiirtä? Ihan kuin näkyisi kaksi päätä vierekkäin? Vai ei? Onpa se iso! Jos toi on yksi, niin on se aika paksu!
– No ei ihme, jos se vetää tätä rasvaa päivittäin.

Nyt meillä on sitten megalomaanisen pullea hiiri pihassa.
– Kunhan ei ole rotta.

Nämä korttelikissat vaan huutaa toisilleen eikä viitsi murhata hiiriä. Yksi karjuu toisen naamaan kymmenen minuuttia ja kävelee sitten pois.

Kynttilät

Kauhea odysseia oli löytää kunnon Bolsius-kynttilöitä. Keskustan kaikki kaupat, joissa niitä on ennen ollut, ovat näköjään tänä vuonna lopettaneet niiden myynnin ja myyvät vain halvempia omia merkkejään. Mutta niitä muita on kokeiltu ja petytty. Todettu, että vain Bolsius on laatua. Se on hollantilainen, melko kallis merkki. Mutta muut kynttilät sulavat palaessaan jonnekin keskelle päin, valuttavat reunansa sydämen päälle ja tukahduttavat itsensä puolivälissä. Saa heittää kynttilän roskiin 50 prosentin kohdalla, koska sydän ui lätäkössä eikä sitä saa enää syttymään. Että kiva ostaa halpaa, kun tämä on tulos.

Halpoja pitää erikseen avittaa ja hoivata, leikata reunoja irti tai tehdä juoksutusreikiä steariinille, jotta ne jatkaisivat toimimista. Bolsius pysyy loppuun saakka palokuntoisena itsestään. Hyvin ohjelmoitu. No lopulta löysin niitä Intratuin-puutarhakaupasta keskustan ulkopuolelta. Siellä oli Bolsius-paratiisi, paksuja kynttilöitä kaikissa sateenkaaren väreissä. Hankinpa sitten kolmellakympillä kynttilöitä koko jouluksi ja talveksi.

Öljytty adonis

Tuli idea vähäsen pysyä Suomen popmusiikin kartalla. Tiesin vain sen, että Pete Parkkosella on erittäin sexy video, jossa vääntelehtii kiiltelevä alaston miesvartalo, ja että taannoin jonkun taidetapahtuman yhteydessä joku nainen oli päättänyt tehdä tempauksen ja heijastaa sen videon nonstoppina koko illan ajan vastapäisen kerrostalon seinään. Sepäs nauratti. 

Nyt päätin katsoa, miltä se biisi (Kohta sataa) sitten kuulostaa ja kuinka paha se öljytty adonis on. No aika paha. Uijui. Miehelleni selvitin, että en tässä kuule huvikseni katsele jotain sikspäkkejä, vaan teen kansainvälistä yleissivistävää kulttuurintutkimusta. Mieheni otti objektiivisen popmusiikkitieteilijän roolin ja hyväksyi suorituksen.
– Joo-oh, kyllähän tällaista tarvitaan viihdekulttuurissa, ja saa sitä mieskin esittäytyä näin, kun naisetkin kerran. Antaa palaa vaan.

Naureskelimme hyvin symbolisia kohtia, joissa samppanjapullon korkki laukeaa ja kuohua tulee, kuinkas ollakaan, juuri miehen haarovälistä. Hahahaa, niin osoittelevaa ja häpeämätöntä. Kannustimme ja hurrasimme ääneen:
– Jee! Niin sitä pitää! Lisää tätä!
Ja sitten vielä punaiset ilotulitteet ja kaikkea, kyllä oli patukkasymbolismia. Juu, oli se hieno. Melodiasta en muista oikein mitään.

Viimeksi Pete on ollut harmissaan siitä, kuinka naiset näkevät hänet keikoilla objektina ja käyvät päälle. Noh noh, leidit, ei saa käydä kiinni, mutta imagossa saattaa olla ihan itse aiheutettuja valintoja takana.


Tapaus Merikotka

”Ja sitten hän laittoi Merikotkan”. Tämä on legenda. Aloimme pelata Scrabbleä, koska adventti, ja olisi kiva ehtiä pelata aina joulun aikana rentouttavasti keskenään eikä vain roikkua netissä.

Puhisin, että miksi minulla on pelkkiä konsonantteja. Tee tästä nyt sitten sanoja, jos minulla on kolme kertaa T, kaksi kertaa V ja kaksi kertaa H. Ja sitten mieheni pukahtaa kuuluisan kysymyksen: ”Onko merikotka yhteen kirjoitettu sana?” Ja sitten sieltä tulee laudan täydeltä merikotka ”zeearend” täynnään vokaaleja ja kolminkertaiset sanapisteet ja katkeraa. Miten sä ton teit, tosta vaan.

Mutisin kateellisena koko illan sitä, että ”zeearend”, hullu. Nyt se sana on yleinen viittaus Scrabbleen. Aamulla vielä avasin lintulehden ja siellä komeili koko sivun kuvassa – merikotka.

Olemme muuttaneet Scrabblen sääntöjä hieman, jotta pelaaminen olisi hauskempaa. Hollannin tavuja rakentaessa tarvitaan usein aivan tietynlaisia kirjoituslakien mukaisia yhdistelmiä ja on hankalaa tehdä oikein mitään järkevää vain seitsemällä kirjaimella. Se on paljolti turhaa jumittamista. Kädet ovat siinä selvästi enemmän sidotut kuin suomen kanssa puuhatessa. Nostimme pelauskirjainten määrän kymmeneen. No nyt voi olla luova ja vapaa ja saa paljon enemmän hyviä ideoita kuin seitsemällä kirjaimella.

Lisäksi hyväksymme erisnimet eli vaikkapa paikkakunnat, ihmisten nimet, tuotemerkit ja bändit, ja jossain määrin jopa lyhenteet. Erittäin kamalia vaikeita kirjaimia varten (Q, X) olen koonnut ja printannut lunttauslistan niistä ainoista sanoista, joissa ne esiintyvät, jotta niistä on mahdollisuus päästä eroon ilman tunnin epätoivoista miettimistä.

Kymmenellä kirjaimella pelatessa vaatiikin jo kykyä nostaa pelkästään konsonantteja kerta kerran jälkeen. Tee näistä nyt sitten jotain, millään kielellä. Ehkä puolaksi.

Romanttinen lihamestari

Töissä järjestettiin jouluaamiainen, keskellä toimistoa vaan epävirallisesti, managerien hankkimilla aineksilla. Saksasta saatiin taas ”Quarkbällchen”, rahkataikinasta leivottuja kuohkeita pikkumunkkeja, ja oli hyvää hapanleipää. Sekä oikein lihakaupasta erikseen tilattu neljän kilon köntsä raakaa jauhelihaa ”Mett”, jota on tarkoitus ladata sämpylän päälle raa’an sipulisilpun kanssa. ”Yök, en syö” on joidenkin kommentti enkä itsekään tuota kaipaa, mutta hyvin tekee meillä kauppansa myös hollantilaisille.

Tässä on vain maksapateeta ja brietä leivän päällä.

Pomo kertoo: ”Olin tilannut sen hulvattoman perinteisen siilin muotoon asetellun köntsän ’Mett-Igel’, mutta se lihamestari sanoi, että 'mulla ei nyt ollut mustia oliiveja laittaa siilin silmiksi, ja tein teille tällaisen sydämen'. Sitten se alkoi mulle haaveilla, kuinka ihanaa olisi olla sellainen pitopalvelutyyppi, joka koristelee juhlapöytiä, ja 'mä oonkin välillä harjoitellut, ootas mä näytän sulle valokuvia'. Sitten se alkoi selata puhelintaan ja siinä näkyi vaikka mitä puolialastomia miehiä sikspäkissä, ja siinä välissä sen jauhelihaluomuksia ja kattauksia. Että saatiin sitten tällanen rakastuneen homolihamestarin sydän tällä kertaa.”

Tässä vaiheessa on sydämestä kirsikkatomaatteineen jäljellä vain tällaiset tissit.

Lopuksi vielä arjen luksus: ruokakaupassa oli alennuksessa neljän minileivoksen pakkaus, jossa oli tunteisiin vetoava tarra: ”Viimeinen käyttöpäivä – Olisipa harmi heittää roskiin!” Niin olisikin. Pakkohan se raukka oli pelastaa.